Sointulan tarina

Kanada on ollut aina suomalaisille mieluinen siirtolaiskohde. Suomalaisia ovat houkutelleet pohjoinen ilmasto, tutut honkametsät ja ennen kaikkea unelmat rikastumisesta Amerikan kultalassa. 1900-luvun alussa suomalaisia vetivät Kanadaan myös poliittiset unelmat.

Yksi mielenkiintoisimmista siirtokunnista oli Brittiläiseen Kolumbiaan Malcolm Islandille (suom. Malkosaari) perustettu Sointula. Sointula oli aikansa lapsi. Sointulan perustaja Matti Kurikka oli kristitty sosialisti, joka unelmoi täydellisestä yhteiskunnasta.

Suomessa tuota yhteiskuntaa ei voinut ajatellakaan perustettavaksi sillä Tsaarin Venäjä oli juuri ryhtynyt toimiin kaventaakseen suomalaisten autonomiaa. Sananvapaus tai sosialismi saivat Suomen kenraalikuvernööri Bobrikovin suunniltaan. Mikä siis avuksi?

Matti Kurikka teki ensimmäisen yrityksen ihanneyhteiskunnan perustamiseksi Australiaan, mutta yritys epäonnistui Australian hallituksen vastustukseen. Vuonna 1902 Kurikka perusti Kalevan Kansa -osakeyhtiön. Kurikka teki sopimuksen Kanadan maatalousministerin kanssa: Kalevan kansa sai 11 000 hehtaaria Malkosaarelta, mutta alueen puuvarat siirtyivät vancouverilaiselle puutavarayhtiölle. Näin syntyi Sointula.

Sointulan tultiin suurin odotuksin. Jäseneksi pääsi 200 dollarilla tai korvaamalla maksun työllä. Suurin osa tulijoista maksoi työllä. Sointulan yhteiskunta perustui Matti Kurikan yhteiskuntanäkemyksille. Kurikan tekee mielenkiintoiseksi se, että hän oli samalla harras kristitty ja kiihkeä sosialisti. Kurikan puheissa kapitalismi oli saatanaan verrattava peikko. Kurikan kristillisyydessä ei ollut kuitenkaan sijaa kirkolle ja Kurikka sekoittikin kristittyä vakaamustaan varsin sujuvasti aikakauden ihanteiden mukaan teosofiaan.

Lisäksi Kurikka oli sukupuolten tasa-arvon ja vapaan rakkauden puolestapuhuja, suomalaisuusmies sekä ehdoton raittiusmies. Jäseniltä edellytettiinkin alkoholista pidättäytymistä.

Kurikka odotti, että Sointulan asukkaista tulee tuossa tuokiossa uusia korkean henkisen tason saavuttaneita valioyksilöitä. Naisten piti saada synnyttää lapsia eri isille, jotta parhaat rotuominaisuudet jalostuisivat. Suunnitteilla oli sekä oopperatalo että Kalevalaisen kulttuurin ylösnousemus, mutta kulttuuritarjonta jäi omaan soittokuntaan.

Kun ihanneyhteiskunta ei ottanutkaan tulta alleen Kurikka pettyi. Hän kirjoitti kotiin ystävälleen Eero Järnefeltille miehistä, jotka "laulelevat rivouksia, istuvat pöydillä, kiroilevat ja syljeksivät lattialle." Kurikka valitti epämoraalisista hylkiöistä, joita kulkeutui Sointulaan.

Sointulan kaatoivat lopulta talousvaikeudet. Siirtolan talous perustui sahatavaraan, jonka hinnat olivat alhaalla sekä markkinat liian kaukana. Myös vapaan rakkauden harjoittaminen aiheutti kilpailua ja mustasukkaisuutta Sointulan johtajien välille. Pahin koettelemus oli 1903 sattunut tulipalo, jossa kuoli 11 ihmistä. Sointula tekikin konkurssin pian sen jälkeen vuonna 1905. Vanhasta Sointulasta on enää jäljellä museo sekä kirjasto, joka sisältää arvokkaan suomenkielisen parintuhannen niteen kirjakokoelman.

Paikallisesta puhelinluettelosta löytyy edelleen nimiä muistuttamassa Sointulasta: Ahot, Koivukankaat, Pirttikosket ja vieläpä yksi Saarikettukin.

Pekka Niemi